Kun matkustaa tarpeeksi paljon alkaa tavata samoja ihmisiä uudelleen. Näin Patrician ensimmäisen kerran lentokentällä ja tapasin hänet viimeisen kerran lentokentällä. Toki näin hänet vielä myöhemminkin kerran, mutta emme edes kätelleet sillä näimme toisemme vain kaukaa ohimennen. Kun näin hänet ensikerran hänellä on punainen hattu, viimeisellä kerralla hän oli pukeutunut kirjavaan etniseen asuun. Hän oli myös tutkimusmatkailija omalla tavallaan, mutta tapamme oli erilainen.
Keskustelimme kerran pitkään ja olosuhteet huomioon ottaen hyvinkin syvällisesti. Luulen että ymmärsimme toisiamme hyvinkin. Meidän näkemyksemme ja kokemuksemme olivat saman suuntaisia joten meidän oli helppo keskustella ja ymmärtää toisiamme. Patricia oli mielestäni hyvinkin kypsä ja elämää laajasti tunteva ja ymmärtävä. Hänen näkemyksensä ja ajatuksensa täydensivät omiani sopivalla tavalla joten keskustelumme olivat hyvin hedelmällisiä. Opinko häneltä jotain, en tiedä, mutta aivan varmasti sain jotain. Jos ei muuta, niin vahvistusta omille käsityksilleni. Tällaiset tapaamiset ovat merkittäviä juuri siksi että voit vahvistaa omia näkemyksiäsi ja kenties korjata jonkin pienen puutteen tai erheen omassa ajattelussasi. Vaikka emme olleet samanlaisia meillä oli samanlaisia ajatuksia ja se teki meistä tärkeitä toisillemme.
Patricia oli selvästi vahva ja omintakeinen persoonana, joten hänen läsnäolonsa teki aina vaikutuksen niin miehiin kuin naisiin. Häntä kuunneltiin ja luulen että häntä myös ihailtiin. Hän ei ollut keskipiste, eikä tavoitellut sitä asemaa itselleen, mutta usein hän nousi esiin yllättävissäkin paikoissa ja tilanteissa. Jos näit hänet edes kaukaa tunsit hänen voimakkaan läsnäolonsa. Hän ei ollut välinpitämätön ketään kohtaan ja se teki hänestä kaikkien silmissä halutun. Jokainen halusi vaihtaa hänen kanssaan edes muutaman sanan. Hän ei niinkään hakeutunut näihin tilanteisiin vaan hänet aivan kuin etsittiin käsiin. Minä en etsinyt häntä, hän vain istahti viereeni ja aloimme rupatella, ensin yksinkertaisista jokapäiväisistä asioista ja sitten keskustelun edetessä monitahoisista ongelmista ja erilaisista ratkaisuista. Kovin henkilökohtaisiin asioihin emme heti menneet, sillä molemmat olimme valinneet rooliksemme tietynlaisen salaperäisyyden. Koska näin oli lienee ollut selvää että myös avasimme verhot tutustuttuamme paremmin.
Kuten niin moni meistä myös me molemmat olimme eräänlaisia onnen etsijöitä, mutta etsimme erilaista onnea samasta paikasta. Jos meitä jokin tavanomainen aihe yhdisti, se oli ehkä musiikki. Sitten tuli ehkä taide, sitten kulttuuri yleensä. Syvällisimmissä keskusteluissa keskityimme ihmissuhteisiin, parisuhteisiin ja niiden ongelmiin. Kovin paljon emme toisillemme kertoneet, sillä vaikutti siltä että molemmilla oli omat katkerat ja osin ahdistavatkin kokemuksensa takanaan, ja niiden kaiveluun emme kumpikaan olleet halukkaita. Patricia oli upea tumma nainen ja hänellä oli paljon ihailijoita. Sellainen nainen joutuu tekemään valintoja elämässään ja jos tekee väärän valinnan siitä voi syyttää vain itseään, ei ketään muuta.
Patricia käytti naisellisen energiansa paneutumalla työhön ja taiteeseen. Jos hän ehkä etsikin, hän ei kertonut siitä suoraan, mutta oletan että hän ei edes etsinyt, hän luotti kohtaloon. Siinä mielessä olimme samanlaisia myös tutkimusmatkailijoina, meillä ei ollut mitään erityisiä tavoitteita vaan olimme avoimia kaikille vaikutteille. Ihailin häntä ja hänen tapaansa tehdä itsenäisiä valintoja niin työssä kuin vapaa-aikana. Hän vaikutti hyvin tasa-painoiselta ja voimakkaalta persoonalta, tuskin mikään voisi syöstä häntä raiteiltaan. Ja silti erään keskustelun aikana hän aivan kuin murtui hieman, hermostui ja alkoi sopertaa muutamia hallitsemattomia sanoja. En tiedä mitä siinä tapahtui. Olinko minä sanonut jotain joka suisti hänen ajatuksensa raiteiltaan, vai muistiko hän jotain, jättikö kenties jotain kertomatta.
Usein tapasimme vain ohimennen vaihtaen pari ystävällistä sanaa. Ne muutamat kerrat kun tapasimme niin että meillä oli mahdollisuus paneutua asioihin jäivät mieleeni kauniina muistoina. Joskus mietin mitä hänelle mahtaakaan kuulua tänään. Mille rannalle maailma on hänet kuljettanut ja onkohan hän onnellinen. Ja silti, jos hän tänään kävelisi minua vastaan, tuntisinko hänet vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti